Ajatuksia vanhempien vastuusta perheen taloudellisesta tilanteesta
Vanhempien tai huoltajien taloudellinen tilanne on merkittävä tekijä perheen arjen ja hyvinvoinnin määrittelyssä. Heidän tulotasonsa, työllisyystilanteensa ja kykynsä käyttää yhteiskunnan tarjoamia tukia ja palveluita luovat perheelle taloudellisen todellisuuden, joka vaikuttaa paitsi perheen elintasoon myös lasten tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tutkimukset osoittavat, että lapsiperheköyhyys heikentää perheen sosiaalista osallisuutta ja lisää vanhempien kokemaa stressiä sekä epävarmuutta, mikä voi puolestaan heijastua lapsiin esimerkiksi emotionaalisen ja koulutuksellisen tuen puutteena (Saari ym. 2020; Eskelinen & Sironen 2017).
Vanhempien vastuu lapsiperheköyhyydessä on monisyinen ilmiö, josta ajattelen, että vastuu jakautuu yksilöllisten valintojen ja yhteiskunnallisten rakenteiden kesken. Yksilötasolla vanhemmat pyrkivät usein parhaansa mukaan turvaamaan lastensa perustarpeet ja mahdollisuudet, mutta heidän kykynsä tehdä niin riippuu paljon ulkoisista tekijöistä, kuten työmarkkinoiden tilasta, asumisen kustannuksista ja saatavilla olevasta sosiaaliturvasta.
YLE:n Perjantai -dokumentissa (2022) tutustutaan Walhelmien perheen arkeen, jossa rahoja lasketaan lähes kaikkeen liittyen. Dokumentin perusteella heidän perheessä taloudellisesta niukkuudesta kuitenkin puhutaan avoimesti, ja perheen lapset vaikuttavat olevan perillä siitä, millaisia taloudellisia mahdollisuuksia perheellä on. Dokumentista jää olo, että vanhempien taloudellinen todellisuus heijastuu lapsiin toisaalta mahdollisuuksia rajoittavana, mutta myös puheen avoimuuden myötä turvan tunteena. Toisessa blogitekstissä käsittelemme tarkemmin vanhemman tunnetaitojen ja avoimuuden merkitystä perheen hyvinvoinnille.
Rakenteellisesti lapsiperheköyhyyttä voidaan pitää laajemmin yhteiskunnan ongelmana, jonka ratkaiseminen edellyttää toimivia tulonsiirtojärjestelmiä, lapsiperheiden tukemista ja pitkäjänteistä sosiaalipolitiikkaa. Lisäksi tutkimukset viittaavat siihen, että köyhyyden ylisukupolvisuus voidaan katkaista vahvistamalla perheiden voimavaroja ja mahdollistamalla tasa-arvoisemmat lähtökohdat lapsille jo varhaisessa vaiheessa (Saari ym. 2020; Goman & Liikanen 2024).
Kun aineeton ja aineellinen köyhyys kietoutuu toisiinsa, yksilön toimijuus supistuu (Keski-Kuha 2023), jolloin on mielestäni relevanttia pohtia yksilön oman vastuun painoarvoa oman tilanteensa kohentamiseksi. Tilanteet voivat käydä yksilölle hyvin raskaaksi, jolloin kylmä yksilön vastuuttaminen ei auta. Ylisukupolvisen huono-osaisuuden periytyvyys tai sen katkaiseminen voi käydä yksilölle myös hyvin vaikeaksi, jolloin korostuvat yhteiskunnan tukirakenteiden merkitys ja toimivuus (Saari ym. 2020). Ajattelen, että köyhiin kohdistuvat asenteet vaikeuttavat omalta osaltaan köyhien mahdollisuuksiin toimia ja elää stigmasta vapaana. Myös Anna Kontula (2024) puhuu stigmasta kaventavana tekijänä yksilön oman toimijuuden näkökulmasta, jolloin yksilö saattaa ajautua toimimaan stigman aiheuttamien rakenteiden mukaan, vaikkei välttämättä itse niin haluaisi tehdä.
Vanhemmat kohtaavat suuria haasteita oman vastuun ja ulkoisten tekijöiden ristipaineessa. Kuten sanottua, lapsiperheköyhyys on kuitenkin myös rakenteellinen ongelma, joka edellyttää mielestäni yhteiskunnallista vastuunkantoa. Yhteiskunnan tehtävä on luoda sellaiset tulonsiirrot, palvelut ja politiikat, jotka auttavat perheitä saavuttamaan tasa-arvoisemmat lähtökohdat elämään. Perheiden voimavarojen vahvistaminen koulutuksen ja työmahdollisuuksien parantamisen avulla on keskeinen keino katkaista köyhyyden periytyvyys (Goman & Liikanen 2024). Kynnyksettömän tehtävän seminaarissa (4.12.2024) esitellyt toimijat kuten Arjen Kesyttämö (Hämeenlinnassa) tai MLL:n perhekahvilat auttavat perheitä ja vanhempia tasapainoisempaan arkeen, joka voi parantaa koko perheen hyvinvointia. Samalla on tärkeää, että köyhyyteen liittyvä stigma vähenisi, sillä leimaavat asenteet vaikeuttavat sekä yksilön että yhteiskunnan yhteisiä ponnistuksia tilanteen parantamiseksi.
Köyhyyden ratkaiseminen edellyttää yksilön ja yhteiskunnan välistä yhteistyötä. Vaikka yksilön valinnoilla on merkitystä, todellinen muutos vaatii mielestäni lisäksi rakenteellisten esteiden purkamista ja riittävää tukea, jotta perheillä on aidompi ja realistisempi mahdollisuus kohentaa elämäänsä ja luoda lapsilleen paremmat tulevaisuuden näkymät.
- Okko
Lähteet
Goman, O., Liikanen, S., ammattikorkeakoulu, O. & Sciences, O. U. o. A. 2024. Lapsiperheköyhyys haastaa hyvinvointia. Oulun ammattikorkeakoulu.
Eskelinen, Niko & Sironen, Jiri (2017) Köyhyys – syitä ja seurauksia. Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin. Viitattu 4.12.2024.
Keski-Kuha, S., tiedekunta, Y., Sciences, F. o. S., Sosiologia, Sociology, laitos, S. & Research, D. o. S. 2023. Miksi olen köyhä?: Huono-osaisten käsityksiä köyhyyden syistä.
Kontula, A. 2024. Haastattelu. Pro-tukipiste. 11.11.2024.
Saari, J., Eskelinen, N., Björklund, L. & Gaudeamus oy. 2020. Raskas perintö: Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. [Helsinki]: Gaudeamus.
YLE Perjantai dokumentti. Köyhässä perheessä ruokaa ei aina ole riittänyt kaikille. 18.2.2022.
https://www.youtube.com/watch?v=DP98sHkGY0Y.

Kommentit
Lähetä kommentti